Idea sarjakuvan juoneksi
17.01.06 18:38

Päätin tänään istua alas ja miettiä vähän juonta sarjakuvalle, sillä se on tällä hetkellä suurin kompastuskivi koko asian etenemisessä. Ensimmäinen idea, jota kehittelin viime syksynä, liittyi lähinnä sopivanlaiseen tunnelmaan, jota halusin kuvata. Paha vain, mulla oli ainoastaan se tunnelma, ei mitään juonta siihen... Enkä osaa edes kauheasti kuvailla sitä tunnelmaa tähän, sillä se ei ottanut kovin hyvää kirjallista muotoa. Oli miten oli, juonisuunnitelma liittyi rantakaupunkiin ja hiljaiseen elämään ja tyttöön, joka kulki pitkin kaupungia ilman mitään erityisetä tekemistä, leikkien lähinnä.

Toinen idea, minkä sain tässä pari viikkoa sitten unessa, oli ajatus tytöstä, joka olisi kirjoittamassa kirjettä rakastetulleen, joka on kaukana. Se idea laajeni oikeastaan siihen, että tarina olisi vain sen kirjeen läpikäymistä ja sen mukana selviäisi, että tytön ja kirjeen vastaanottajan suhde ei olekaan niin yksinkertainen, mitä aluksi luulee. Mietin myös, että ehkä he eivät ole pelkästään rakastavaisia, tai rakastavaisia ollenkaan. Mutta tuon enempää ideaa en ehtinyt unessa kehittää ennen kuin heräsin. Periaatteessa oikein hyvä idea, mutta luulen että tuommoinen toimisi paljon paremmin kokonaan kirjallisena ja sen taivuttaminen tähän työhön, joka on kuitenkin hyvin mediakeskeinen, olisi varmaan hankalaa. Olin kuitenkin valmis mahdollisesti kehittämään tätä ideaa.

Mulla oli varmasti vielä joku idea tai pari lisää, mutta ei kovin pitkälle ajateltuja. Kuitenkin, tänään kuuntelin yhtä kuunnelmaa, joka inspiroi ajattelemaan jonkinlaista legenda-/satutyyppistä tarinaa. Kuunnelma kertoi vanhasta Japanista, joten se tietenkin tuli vahvana mieleen, toisaalta kyllä myös tietyt keskieurooppalaisten kansansatujen elementit. Päähenkilö olisi tyttö (taas kerran, koska olen fiksaantunut naispuolisiin päähenkilöihin), jolla olisi jokin tehtävä, kuten saduissa aina on, ja mietin jonkinlaisia eläin-/henkivastuksia ja auttajia matkan varrelle. Mieleeni muistui myös tarina Vegasta ja siitä toisesta tähdestä, jotka ovat rakastavaisia ja tapaavat taivaalla kerran vuodessa. Siitäkin haluaisin joskus tehdä jonkun version. Jonkun olemassaolevan tarun käyttäminen pohjana on aina mahdollisuus.

Aloin kuitenkin kirjoittaa paperille satunnaisia ajatuksia jostain omasta legendatyyppisestä tarinasta, jonka voisin tehdä. Listasin tytön, jonka pitää päästä pojan luo (pelastamaan? auttamaan?), henki(ä) jotka yrittää harhauttaa matkalla ja toisaalta yksi, joka yrittää auttaa. Huijaavaan rooliin sopisi japanilaisesta mytologiasta kitsune, joka osaa muuttaa muotoaan ja tykkää huiputtaa ihmisiä.

Pienen kehittelyn jälkeen juonen pohja on seuraavanlainen:

Prologi: Olipa kerran kaukainen maa, jolla oli uljas (tms.) prinssi, joka kadotti sydämensä. (Sanamuodot yhä haussa.)

Tyttö pyykkää (tms.) joella ja näkee vedessä kiiltävän jalokiven (punaisen). Hän poimii sen ja vie kotiin isoäidilleen. Isoäiti toteaa hämmästyneenä, että sehän on jonkun kadonnut sydän, tarkemmin ottaen prinssin.

Isoäiti käskee tytön viedä sydämen takaisin omistajalleen ja varoittaa, että matkalla on monta, jotka haluaisivat sen itselleen. Niitä tuleekin, mutta tyttö kuitenkin selviää niistä. Hän kuljettaa sydäntä paitansa sisällä ja katselee sitä iltaisin.

Lopulta tyttö pääsee prinssin luo. Hän antaa sydämen takaisin surullisena, kun joutuu eroamaan siitä. Prinssi saa sydämensä takaisin, mutta siinä tuntuu tytön lämpö, kun hän on sitä huolella kantanut. Prinssi ihmettelee lämpöä. Hän toteaa, että tyttö on pitänyt hyvin huolta sydämestä, että tytön tunteiden lämpö on (jäänyt loistamaan siihen? Tätä pitää vielä miettiä). Prinssi pyytää tyttöä jäämään yhä huolehtimaan sydämestään.